lauantai 11. maaliskuuta 2017

KEVÄÄN VALOKUVIA

Maaliskuu on jo lähes huomaamatta päässyt melkein puoliväliin ja yllättäen pimeys on alkanut väistyä taivaalta päivien tullessa yhä valoisemmiksi. Galaksien ja sumujen harrastajien on hiljalleen aika pakata tavaransa kesävarastoon ja nauttia lämpimistä kesäpäivistä. Toki pimeitä öitä tulee olemaan vielä huhtikuussakin, mutta pimeä aika alkaa vain olla kovin lyhyt ja ainakin työssäkäyvien ihmisten aikatauluihin yökuvaamisen sovittaminen voi olla vaikeaa. Toisaalta huhtikuussa on käynnistymässä URSAn perinteinen halohuhtikuu, jolloin kerätään erityisesti havaintoja haloista. Kuvattavaa löytyy siis vielä pitkälle kevääseen. Omankin havaintonsa voi ilmoittaa kuvan kera Taivaanvahti-palveluun, joka löytyy osoitteesta:



Haloja kannattaa bongata taivaalta näin keväisin, sillä olosuhteet ovat niiden näkymiseen parhaimmillaan. Kuninkoja, Turku, 28.8.2016.

Havaintoja aurinkokunnan kappaleista, kuten Kuusta ja planeetoista voi tehdä vielä pitkälle kevääseen, sillä niiden osalta pimeyden puute ei haittaa aivan yhtä paljon havaintoja. Myös kaksi kohtalaisen kirkasta komeettaa on tällä hetkellä hyvin havaittavissa Suomesta. Kevään ensimmäinen kiikarikomeetta, 45P/ Honda-Mrkos-Pajdusakova osoittautui sen sijaan ehkäpä pieneksi pettymykseksi. Tämä noin kilometrin kokoinen lumipallo ohitti meidät vain noin 12 miljoonan kilometrin päästä, joka oli yksi lähimmistä tunnetuista komeetan ohituksista. Osittain tästä läheisyydestä johtuen sen pintakirkkauskin jäi melko pieneksi. Oman komeettabongaukseni tein tästä komeetasta helmikuun jälkipuoliskolla, jolloin se oli jo etääntymässä meistä. Ohessa yksi yksittäinen 30 sekunnin kuva komeetasta, jossa myös monille pyrstötähdille tyypillinen vihreä sävy tulee näkyviin.

Komeetta 45P/ Honda-Mrkos-Pajdusakova kiitää kevättaivaalla. Kevola, Paimio, 21.2.2017.

Toisena kevään komeettana kuvauslistalleni päätyi niin ikään säännöllinen komeetta 41P/ Tuttle-Giacobini-Kresak. Tämä komeetta on lähimmillään ja parhaimmillaan maalis-huhtikuun vaihteessa, jolloin se on myös lähinnä Maata. Tuttle-Giacobini-Kresakin liike taivaalla on melko nopeaa ja teinkin sen liikkeestä 8 x 1 minuutin pituisen gif-animaation. Kolmatta komeettaa, C/2015 V2 Johnsonia, en ole vielä ehtinyt kuvaamaan.

Komeetta 41P/ Tuttle-Giacobini-Kresak liikkuu melko vauhdikkaasti taustataivaan tähtien suhteen. Kevola, Paimio, 5.3.2017.

Kuu on keväisin mainio iltakohde, sillä kasvava puolikuu on silloin korkeimmillaan taivaalla. Tämän vuoksi olen myös itse ottanut sen jälleen keväiselle kuvauslistalle. Kuun ja planeettojen kuvaukseen käytän usein mieluummin Iso-Heikkilän vanhaa 15 cm linssikaukoputkea kuin Paimion tornin suurta peilikaukoputkea. Tähän on ehkä syynä, että polttoväliä lisäävän barlow-linssin käyttö ei tällä hetkellä onnistu Paimiossa. Siten Iso-Heikkilän erinomainen linssikaukoputki vie voiton tässä tärkeässä Kuun ja planeettojen kuvaamisen polttovälikisassa (4100 mm vs. 2940mm). Tällä kertaa kuvausiltana Kuun vaihe oli hieman alle puolikas eli näkyvissä oli suurin piirtein Kuun oikea puoli meistä katsoen. Blogiin valikoin kaksi kuvaa, joista ensimmäisessä on näkyvissä Hedelmällisyyden meri (Mare Fecunditatis). Meren halkaisija on hieman yli 800 kilometriä. Sen silmiin pistävin piirre on pohjalla näkyvä kraatteripari Messier ja Messier A tai paremminkin jälkimmäisestä lähtevät vaaleat säteet. Kuvan vasemmassa alareunassa näkyvä 100 km halkaisijaltaan oleva Theophilus hallitsee olemuksellaan myös toista tässä julkaistavaa kuvaa. Se sijaitsee Nektarinmeren (Mare Nectaris) pohjoispuolella. Itse Nektarinmeri on oikeastaan ikivanhan jättimäisen kraatterin pohjaa. Sen ympärillä on useita kehämäisiä shokkiaaltojen muovaamia rakenteita. Selvin osa tästä on meren vasemmalla puolella kuvassakin näkyvä jyrkänne Rupes Altai, jonka pituus on peräti 427 kilometriä.

Hedelmällisyyden meren kiinnostavin yksityiskohta on Messier A:n vaaleat säteet tummalla taustalla. Iso-Heikkilä, Turku, 4.3.2017.
Nektarinmeren vasemmalla puolella sijaitsee yli 400 kilometriä pitkä jyrkänne, Rupes Altai. Iso-Heikkilä, Turku, 4.3.2017.

Luonnollisesti kirkkaina iltoina kevään kuvauskohteena on ollut myös Venus, joka on loistanut kirkkaana iltataivaalla. Tämän varmaan ovat huomanneet kaikki, jotka ovat edes hieman taivaalle vilkaisseet. Tällä hetkellä Venus näkyy suurena ja hyvin kapeana sirppinä, sillä se on maaliskuun lopulla kaikkein lähimpänä Maata kierroksellaan. Se sijaitsee siis tällöin Maan ja Auringon välissä.

Venuksen sirppi on kaventunut koko kevään ajan sen lähestyessä pistettä, jossa se sijaitsee Maan ja Auringon välissä. Iso-Heikkilä, Turku, 4.3.2017.

Hiljalleen kirkastuvista päivistä huolimatta aikaa on riittänyt vielä syvän taivaan kohteiden kuvaamiseenkin. Kevätöisin katselemme taivaalle sellaisesta suunnasta, että taivas täyttyy galakseista. Tämän vuoksi omakin valintani kohdistui tällä kertaa galaksiin. Valittu kohde, NGC 3184, on melko kirkas päältä päin näkyvä spiraaligalaksi Ison Karhun tähdistössä. Galaksi sijaitsee noin 40 miljoonan valovuoden päässä meistä ja on kooltaan hieman yli 100 000 valovuotta. Se on siis suurin piirtein saman kokoinen kuin oma Linnunratamme ja ehkäpä me näytämme mahdollisille galaksin asukkaille juuri samanlaiselta sieltä päin katsottuna. Galaksin kirkkaus on + 10.4 magnitudia ja näennäinen läpimitta 7.4 x 6.9 kaariminuuttia.

NGC 3184 näkyy hienosti suoraan päältä päin paljastaen näyttävän spiraalirakenteen. Kevola, Paimio, 5.3.2017.

Kuvat: © Jani Laasanen