keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

ALKUKESÄN TAPAHTUMIA TAIVAALLA

Suomen alkukesä on jälleen näyttänyt historiallisen huonoja puolia itsestään. Ainakin näin taivaanilmiöiden tarkastelijan näkökulmasta. Omalta osaltani tilannetta pelasti 10 päivän vierailu Etelä-Ranskassa, jossa taivas pysyi avoimena lähes jokaisena iltana ja yön pimeinä tunteina tähdetkin syttyivät loistamaan taivaalle. Meillähän keskikesällä ovat näkyvissä vain kaikkein kirkkaimmat tähdet. Tällä kertaa blogissa on esiteltävänä muutama loppukevään ja alkukesän kuva, jotka olen parin viime kuukauden aikana ehtinyt kuvaamaan ja katsonut ne esittelykelpoiseksi.


Huhti- ja toukokuu ovat useimmiten Suomessa parhaita halokuukausia. Tämä on seurausta siitä, että yleensä silloin Atlantilta saapuvat matalapaineet heikkenevät sopivasti niin, että Suomeen saapuessa ne muodostavat ainoastaan laajoja vaaleita yläpilvialueita. Nämä ovat juuri sopivia pilviä halojen muodostumiseen. Tänä vuonna kävi kuitenkin toisin ja Suomessa vallinneet ilmavirtaukset ovat tulleet lähinnä pohjoisen suunnalta tuoden poikkeuksellisen kylmiä säätiloja meille. Ei siis ihme, että viime aikoina suosituin puheenaihe kansan keskuudessa on ollut surkea kevätsää. Sama säätila on häirinnyt myös halojen (ja muiden taivaan ilmiöiden) havainnointia. Himmeitä ja pienialaisia haloja on toki näkynyt säännöllisesti kevään kuluessa, mutta ainakaan itse en onnistunut mitään näyttävää ilmestystä havaitsemaan. Toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa sain sentään kuvattua kaksi melko täydellistä halorengasta omalta kotipihaltani.

Lähes täydellisen ympyrän muodostava 22 rengas näkyy selkeästi, kun Auringon piilottaa sopivan esteen taakse. Kuninkoja, Turku, 28.5.2017.
Kesäkuun alussa näkyi kirkas 22 rengas, jossa paikoitellen (ajomatkalla Paimiosta kotiin) oli näkyvissä myös kirkas yllä- ja allasivuava kaari. Kotiin päästyäni oli parhain esitys takana. Kuninkoja, Turku, 3.6.2017.

Alkukesän sadekuurot olivat ainakin teoriassa melko otollisia sateenkaarien kuvaamiseen, mutta ne olivat kuitenkin useimmiten melko lyhytaikaisia tai himmeitä. Lisäksi olin juuri niiden näkymisen aikaan lähes aina tilanteessa, jossa kuvaaminen ei ollut oikeastaan mahdollista. Toukokuun lopulle sattui kuitenkin mukavan lämmin viikonloppu, jolloin keksin kuvata keinotekoisen sateenkaaren pihatöiden yhteydessä. Sama periaatehan sen synnylle on siinäkin tapauksessa, että heijastavana pisarana toimii painepesurista ulos tuleva vesi.

Näppärä kotitekoinen sateenkaari syntyy myös painepesurin tai puutarhaletkun vesipisaroihin. Kuninkoja, Turku, 20.5.2017.

Kevään aikana tuli pitkästä aikaa kaivettua laatikosta myös hieman vanhempi kaukoputkeni, jonka 1000 mm polttoväli sopii mainiosti Auringon tai Kuun kuvaamiseen niin, että ne mahtuvat sopivasti kameran kennolle kokonaisina. Toukokuun alkupäivinä kohteeksi valikoitui kasvava Kuu, joka on kuitenkin niitä harvoja Maan ulkopuolisia taivaankappaleita (Auringon lisäksi), joista näin kesäaikaan saa näkyviin edes jonkinlaisia yksityiskohtia. Illan seeing ei ehkä ollut aivan paras mahdollinen ja lopputuloksena Kuun pinta jäi lopullisessa kuvassa hieman sameaksi.

Kuu näkyy varsin hyvin myös kesällä, jos vain tietää mistä sitä etsii kirkkaalta taivaalta. Kuninkoja, Turku, 6.5.2017.

Alkukesän kynnyksellä tapahtui myös suomalaisittain jotain kiinnostavaa avaruusrintamalla. Suomesta tuli nimittäin virallisesti avaruusvaltio. Tämän mahdollistivat kaksi Aalto-yliopiston valmistamaa satelliittia, Aalto 1 ja Aalto 2. Ensimmäisenä näistä radalleen pääsi Aalto 2, joka vapautettiin kansaiväliseltä avaruusasemalta 25.5.2017. Aalto 2 on yksi monista minisatelliiteista, jotka tutkivat ilmakehän ja avaruuden välisen rajapinnan ominaisuuksia. Täsmällisemmin Aalto 2 tehtävänä on plasman ominaisuuksien mittaaminen. Satelliitin signaalissa alkoi kuitenkin ilmetä häiriötä jo muutaman päivän jälkeen ja kesäkuun alkupuolella yhteys siihen menetettiin kokonaan. Aalto 1 puolestaan pääsi avaruuteen pitkän odottelun jälkeen juhannuksena 23.6.2017, kun intialainen kantoraketti vei sen 30 muun satelliitin kanssa kiertoradalleen. Myös Aalto 1 on hyvin pienikokoinen satelliitti, jonka hyötykuormana on muun muassa eri aallonpituuksilla kuvaava kamera. Satelliitin toiminta-ajaksi on arvioitu noin 2 vuotta ja ainakin toistaiseksi kaikki näyttäisi sujuvan hyvin. Nämä ensimmäiset suomalaissatelliitit ovat valitettavasti niin pieniä ja himmeitä, että ainakaan itse en ole näitä ryhtynyt taivaalta etsimään (jos se nyt edes olisi mahdollista). Sen sijaan kesälomamatkalla ilmaantui hyvä mahdollisuus kuvata kansainvälistä avaruusasemaa, ISS:ää, Etelä-Ranskan pimeältä taivaalta. Suomessa ISS näkyy aina melko matalalla, joten Provencessa 25 asteen korkeudella näkyvä ISS oli hyvä ja kirkas kohde mukana olleelle kamerakalustolle. Pari päivää ennen kuvaamista ISS tosin näkyi -3,6 magnitudin kirkkaudella 58 asteen korkeudella, mutta tuo havainto jäi harmillisesti vain visuaaliseksi, sillä en ollut sinä iltana varautunut avaruusaseman ilmaantumiseen millään tavalla.

ISS kiitää taivaalla Etelä-Ranskan pimeässä illassa. Kuvan yläosassa on näkyvissä myös kirkas Jupiter. Mallemort, Ranska, 13.6.2017.

Kuvat: © Jani Laasanen