torstai 22. syyskuuta 2016

ANDROMEDA

Yksi syksyn tunnetuista tähdistöistä on Andromeda, joka oikeastaan tunnetaan paremmin sen nimeä kantavasta galaksistaan kuin varsinaisesta tähdistöstään. Andromedan tähdistö löytyy taivaalta parhaiten Pegasuksen suuren neliön avulla. Vaikka tätä kuviota sanotaan Pegasuksen neliöksi, on sen vasemmassa yläkulmassa sijaitseva tähti todellisuudessa Andromedan tähdistön puolella. Andromedan tähdistö kuvataan usein tähtikartoissa tästä kulmatähdestä, Alpheratzista, lähtevänä kahtena melko suorana linjana. Alempi ja kirkkaampi linja suuntautuu kohti Perseuksen kirkasta Mirfakia. Linjassa on kolme selvästi erottuvaa tähteä, joista kaksi kirkkainta (noin + 2 magnitudia) ovat Mirach ja Almach. Ylempi linjoista muotoutuu selvästi himmeämmistä tähdistä, eikä sitä aivan kaikkiin piirrettyihin tähtikarttoihin ole merkittykään. Linjan tähtien kirkkaudet vaihtelevat noin + 3.5 ja + 4.3 magnitudin välillä, joten nekin kyllä näkyvät selvästi heti kaupungin valosaasteen ulkopuolella.

Andromedan tähdistö Heveliuksen vuonna 1690 laatimassa tähtikartassa. Huom! Kuva on esitetty peilikuvana todelliseen tähtitaivaaseen nähden.
Kuva: commons.wikimedia.org – vapaa lähdemateriaali

Andromeda kuuluu niiden 48 alkuperäisen kreikkalaisen tähdistön joukkoon, jotka olivat mukana jo Ptolemaioksen 100-luvulla laatimassa tähtiluettelossa. Andromedaan liittyvä tarina kytkeytyy vahvasti useisiin sitä ympäröiviin tähdistöihin kuten Kassiopeiaan, Perseukseen, Pegasukseen ja muutamaan muuhunkin. Varsinaisen tarinan olen kirjoittanut jo aiemmin Kassiopeian tähdistön yhteydessä, mutta tässä se kuitenkin uusintana Andromedan näkökulmasta kerrottuna. Andromeda oli muinaisen Etiopian prinsessa, jonka isä oli kuningas Kefeus ja äiti kuningatar Kassiopeia. Kuningatar Kassiopeia oli kaunis, mutta valitettavasti myös erittäin omahyväinen ja rakastunut ulkonäköönsä niin paljon, että kerskui siitä kaikkialla ja kaikille. Väittipä hän olevansa jopa kauniimpi kuin viehkeät merenneidot, josta meren jumala Poseidon sai herneen nenäänsä ja lähetti Etiopian rannikolle hirmuisen merihirviön, Cetuksen. Pitkään jatkuneen piinan jälkeen kuningas Kefeus sai neuvoteltua Poseidonin kanssa sopimuksen, jonka seurauksena piti prinsessa Andromeda uhrata merihirviölle. Viime hetkellä taivaalta saapui kuitenkin sankarimme Perseus lentävällä hevosellaan, Pegasuksella. Hän oli juuri saapumassa sotaretkeltään Meduusan luota ja niin hän Meduusan pään avulla muutti merihirviön kiveksi ja pelasti Andromedan. Palkakseen Perseus sai Andromedan puolisokseen ja niin he lensivät yhdessä Kreikkaan, jossa he elivät elämänsä onnellisena loppuun. Tai, no oikeastaan tarina ei sitä kerro, mutta saivatpahan he ainakin yhdessä seitsemän poikaa ja kaksi tytärtä.

Ranskalaisen maalarin Pierre Mignardin näkemys Andromedasta ja Perseuksesta vuodelta 1679 löytyy Louvren taidemuseosta Pariisista (Tulikohan itse edes nähtyä tätä teosta).
Pierre Mignard [Public domain], via Wikimedia Commons

Andromedan tähdistön on kooltaan taivaan 19. suurin tähdistö ja se kattaa taivaalla kaikkiaan 722 neliöasteen kokoisen alueen. Sen rajanaapureita ovat Kassiopeia, Sisilisko, Pegasus, Kalat, Kolmio ja Perseus. Suomesta Andromedan tähdistö näkyy erinomaisesti lähes koko syksyn ja talven ajan jo alkuillasta alkaen. Keväällä tähdistö painuu nopeasti läntiseen horisonttiin heti pimeän tulon jälkeen. Andromedan tähdistössä on muutamia kirkkaita syvän taivaan kohteita, mutta useimmat kohteet vaativat tarkempaa katselua varten suhteellisen suuren kaukoputken. Tähdistön tunnetuin kohde eli Andromedan galaksi on kuitenkin yksi taivaan hienoimmista syvän taivaan kohteista. Myös useimmat muut Andromedan kohteet ovat galakseja. Poikkeuksiakin löytyy kuten jäljempänä esiteltävä planetaarinen sumu, NGC 7662, ja avoin tähtijoukko NGC 752.

Alla olevaan karttaan on numeroitu esiteltävät kohteet. Värisävyt kertovat kohteen tyypin. Sininen = tähti, punainen = galaksi, keltainen = avoin tähtijoukko, vihreä = planetaarinen sumu.

Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin (IAU) kartta Andromedan tähdistöstä, johon on merkitty myös esiteltävät kohteet.
The chart are produced in collaboration with Sky & Telescope magazine (Roger Sinnott & Rick Fienberg). Alan MacRobert's constellation patterns, drawn in green in the charts, were influenced by those of H. A. Rey but in many cases were adjusted to preserve earlier traditions. The images are released under the Creative Commons Attribution 3.0 Unported license.

1. Alpheratz eli α Andromedae on kreikkalaisten aakkosten ensimmäisestä kirjaimestaan huolimatta vasta Andromedan tähdistön toiseksi kirkkain tähti. Visuaalisesti se näyttäisi kuuluvan Pegasuksen tähdistöön, sillä Alpheratz on samalla Pegasuksen neliön vasemman yläkulman tähti. Kirkkaudeltaan Alpheratz on + 2.07 magnitudia eli se näkyy hyvin jopa kaupungeissa. Alpheratz on spektroskooppinen kaksoistähti eli sen seuralainen sijaitsee niin lähellä, että niitä ei voi erottaa optisesti. Tähden etäisyys meistä on noin 100 valovuotta ja tyypiltään Alpheratz on B-spektriluokan sinivalkoinen tähti. Tähden kumppani on puolestaan valkoinen A-spektriluokan tähti. Tähtijärjestelmän ikä on ainoastaan noin 60 miljoonaa vuotta eli se on syntynyt suurin piirtein samoihin aikoihin dinosaurusten sukupuuton kanssa.

2. Mirach eli β Andromedae on Andromedan tähdistön kirkkain tähti paitsi himmeimmillään, jolloin se jää toiseksi Alpheratzille. Mirach on puolisäännöllinen muuttuja, jonka kirkkaus vaihtelee + 2.01 ja + 2.10 magnitudin välillä. Tilastoihin merkitty keskimääräinen kirkkaus on + 2.05 magnitudia. Väriltään ja tyypiltään Mirach on M-spektriluokan punainen jättiläistähti. Mirach sijaitsee meistä noin 200 valovuoden päässä. Vain seitsemän kaariminuuttia Mirachista sijaitsee linssimäinen galaksi NGC 404. Galaksi näkyisi helposti jo melko pienilläkin kaukoputkilla, mutta Mirachin kirkkaus vaikeuttaa sen havaitsemista. Tästä johtuen galaksia kutsutaan myös lempinimellä Mirachin aave. Galaksin näennäinen kirkkaus on + 10.2 magnitudia ja koko 3,5 x 3,5 kaariminuuttia. NGC 404 on melko eristyksissä oleva galaksi, joka sijaitsee hieman oman galaksiryhmämme ulkopuolella. Sen etäisyys omasta Linnunradastamme on noin 10 miljoonaa valovuotta. Galaksissa on käynnissä linssimäiseksi galaksiksi yllättävän voimakas tähtien muodostuminen sekä ytimessä että ulkokehällä. Syyksi arvioidaan pienemmän galaksin törmäämistä siihen noin miljardi vuotta sitten. Galaksi on mahdollisesti ennen törmäystä ollut Linnunradan kaltainen spiraaligalaksi.

Mirachin häikäisystä huolimatta sen aave näkyy mukavasti kuvan keskellä. Kevola, Paimio, 5.9.2016.

3. Almach eli γ Andromedae on puolestaan tähdistön kolmanneksi kirkkain tähti ja myös tunnettu kaksoistähti. Tähden kirkkaus on + 2.26 magnitudia ja se näkyy kohtuullisen helposti paljain silmin jopa kaupunkiolosuhteissa. Almach sijaitsee meistä noin 350 valovuoden päässä. Itse päätähti on tyypiltään K-spektriluokan oranssi jättiläistähti, jonka halkaisija on jopa sata kertaa Aurinkoa suurempi. Tähden kumppani on todellisuudessa vielä kolminkertainen tähtijärjestelmä, joka näkyy kaukoputkessa käytännössä yhtenä. Nämä kaikki tähdet kuuluvat pääsarjavaiheeseen ja ovat A- tai B-spektriluokan valkoisia tai sinivalkoisia tähtiä. Näiden muiden tähtien yhteenlaskettu kirkkaus on + 4.84 magnitudia. Almachin ja sen seuralaisten välinen näennäinen etäisyys on noin 10 kaarisekuntia, joten ne erottuvat mukavasti kahdeksi jo pienilläkin kaukoputkilla. Tähtijärjestelmää pidetään yhtenä kauneimmista kaksoistähdistä kirkkauden ja tähtien värien selvän kontrastin vuoksi.

4. υ Andromedae on 44 valovuoden päässä sijaitseva kaksoistähti, jolta tunnetaan neljä suurta kaasuplaneettaa. Tähtijärjestelmä koostuu kellanvalkoisesta F-spektriluokan pääsarjavaiheen tähdestä sekä M-spektriluokan punaisesta kääpiötähdestä. Päätähti on kooltaan noin 25 % suurempi kuin Aurinko. Iältään tähdet ovat hieman yli 3 miljardia vuotta vanhoja. Järjestelmän ensimmäinen planeetta löytyi jo vuonna 1996, joka tekee siitä yhden ensimmäisistä tunnetuista eksoplaneettajärjestelmistä. Toinen planeetoista löytyi vuonna 1999, jolloin koko systeemistä tuli ensimmäinen tunnettu moninkertainen eksoplaneettajärjestelmä, joka kiertää kaksoistähteä. Järjestelmän kolmannet ja neljännet planeetat löydettiin vuosina 2001 ja 2010. Planeetat ovat olleet mukana kansainvälisen tähtitieteellisen unionin (IAU) nimikilpailussa, jonka perusteella kolme tähdenneljästä planeetasta on saanut oman erillisnimen. Siten nämä kolme planeettaa tunnetaan nyt nimillä Saffar, Samh ja Majriti 900- ja 1 000-luvuilla eläneiden arabialaisten tähtitietelijöiden mukaan. Päätähti on kirkkaudeltaan + 4.09 magnitudia, joten se näkyy varsin hyvin jo paljain silmin. Himmeämmän seuralaisen näkemiseen vaaditaan kaukoputkea.

υ Andromedaen kolmen planeetan kiertoradat Aurinkokunnan planeettoihin verrattuna.
Illustration credit: NASA, ESA, and A. Feild (STScI).
Science credit: NASA, ESA, and B. McArthur (The University of Texas at Austin McDonald Observatory)

5. R Andromedae on Mira-tyypin muuttuva tähti nelisen astetta Andromedan galaksin länsipuolella. Tämän tyypin muuttuvat tähdet ovat yleensä hyvin punaisia ja niiden kirkkaus vaihtelee pitkissä jaksoissa ja useimmiten huomattavan paljon. Muutokset johtuvat tähtien sykkivästä luonteesta ja niiden ympärillä olevasta laajasta kaasu- ja pölyvaipasta. R Andromedaen kirkkauden vaihtelu tapahtuu + 5.8 ja + 15.2 magnitudin välillä. Se siis toisinaan näkyy erittäin hyvissä olosuhteissa jopa paljain silmin, mutta himmeimmillään se näkyy vaivoin vain edes suurilla kaukoputkilla. Kirkkauden vaihtelu tapahtuu säännöllisesti ja on jaksoltaan 407 vuorokautta. R Andromedae sijaitsee meistä lähes 2 000 valovuoden päässä.

Mira-tähdistä löytyy tarkempaa lisätietoa myös wikipediasta:


6. Ross 248 on pieni punainen kääpiötähti, jonka massa on vain 12 % Auringon massasta. Se on kuitenkin yksi meitä lähimmistä tähdistä ja sijaitsee vain 10,3 valovuoden päässä. Ross 248 lähestyy meitä nopeasti ja 33 000 vuoden kuluttua se onkin jo meitä lähinnä oleva tähti (nyt 10. sija). Parhaimmillaan se käy noin 3 valovuoden päässä omasta aurinkokunnastamme, mutta etääntyy sen jälkeen jälleen nopeasti. Ross 248 on viileä tähti ja sen pintalämpötila on vain noin 3 000 astetta. Läheisyydestään huolimatta Ross 248 vaatii näkyäkseen keskikokoisen kaukoputken, sillä sen näennäinen kirkkaus on vain + 12.3 magnitudia. Ross 248 on tyypiltään niin sanottu flare-muuttuja, joka on hyvin tyypillinen luokka pienille punaisille kääpiötähdille. Flaret ovat tähden pinnalla tapahtuvia nopeita leimahduksia eli roihupurkauksia. Flarepurkaukset syntyvät todennäköisesti tähden voimakkaissa magneettikentissä, joista vapautuu energiaa äkillisesti.

7. Naapurimme Andromedan galaksi on ehdottomasti pohjoisen taivaan tunnetuimpia ja näyttävimpiä syvän taivaan kohteita. Sen näennäinen halkaisija on peräti 3 asteen eli kuuden täysikuun mittainen. Tämä siis siitä huolimatta, että galaksi sijaitsee meistä 2,5 miljoonan valovuoden päässä. Sen todellinen halkaisija on noin 200 000 valovuotta, joka tekee siitä suurimman galaksin omassa paikallisessa galaksiryhmässämme. Andromedan galaksi on jättiläinen myös muun lähiympäristön eli koko Neitsyen galaksijoukon (60 miljoonaa valovuotta) mittakaavassa, sillä vain muutama muu galaksi koko joukon useasta tuhannesta galaksista on sitä suurempi. Linnunrataan verrrattuna Andromedan galaksi on halkaisijaltaan noin kaksinkertainen. Tähtiä Andromedan galaksissa on noin 3-4 kertaa enemmän kuin Linnunradassamme, joka tarkoittaa siellä olevan noin 1 000 miljardia tähteä. Tyypiltään se on Sb-luokan spiraaligalaksi, joka näkyy meille päin melko lailla sivulta päin. Tästä johtuen se näkyy visuaalisesti melko yhtenäisenä sumumaisena kohteena, josta on loppujen lopuksi melko vaikea havaita selviä yksityiskohtia ainakaan kovin pienellä kaukoputkella. Andromedan galaksin näennäinen kirkkaus on + 3.4 magnitudia.

Andromedan galaksista on tehty ensimmäinen kirjallinen havainto vasta vuonna 964, kun arabialainen tähtitieteilijä Abd al-Rahman Al-sufi merkitsi sen tähdistä kertovaan kirjaansa. Paljain silmin näkyvänä kohteena se on kuitenkin varmasti havaittu jo aikaisemminkin. 1600-luvulta alkaen havainnot siitä lisääntyivät selvästi optisten apuvälineiden kehittyessä. Messierin luetteloon se päätyi tunnuksella Messier 31, kun Charles Messier lisäsi sen sumumaisten kohteiden luetteloon 3. elokuuta vuonna 1764. Poikkeuksellisten ominaisuuksiensa ja ulkonäkönsä vuoksi alettiin 1800-luvulla epäillä, että kohde olisi samankaltainen kuin Linnunrata ja että se sijaitsisi siten sen ulkopuolella. Etäisyyksien mittausmenetelmät kehittyivät kuitenkin niin hitaasti, että vasta 1920-luvulla Edwin Hubble pystyi varmistamaan, että Andromedan galaksi todellakin sijaitsee oman Linnunratamme ulkopuolella. 

Andromedan galaksi sekä sen kaksi seuralaista, Messier 31 ja Messier 110. Oikeassa spiraalihaarassa näkyy myös valtava tähtien syntymäalue. Kevola, Paimio, 30.9.2014.

Andromedan galaksilla on seuralaisenaan useita pienempiä galakseja, joista osa on hyvin himmeitä ja osa varsin kirkkaita. Kaksi kirkkainta seuralaista ovat päässeet niin ikään Messierin luetteloon numeroilla 32 ja 110. Ne ovat molemmat elliptisiä galakseja aivan Andromedan galaksin lähettyvillä. Niiden molempien kirkkaudet ovat noin + 8 magnitudia, joten ne näkyvät jo hyvillä kiikareilla. Suurempi galakseista on Messier 110, jonka näennäinen halkaisija on lähes 20 kaariminuuttia (2/3 Kuun halkaisijasta) ja todellinen koko noin 17 000 valovuotta. Messier 32 on puolestaan kooltaan noin 10 kaariminuuttia ja todelliselta halkaisijaltaan noin 7 000 valovuotta. Kaksi muuta kirkkaahkoa satelliittigalaksia (NGC 147 ja NGC 185) löytyvät puolestaan Kassiopeian tähdistön puolelta (ks. Kassiopeian tähdistön esittely aikaisemmin). Muut kumppanit ovat varsin himmeitä kääpiögalakseja, joita on hyvin vaikea saada näkyviin muuten kuin valokuvaamalla. Andromedan galaksin näkyvimmät yksityiskohdat ovat ne muutamat pölyvyöt, jotka ilmestyvät näkyviin keskikokoisella kaukoputkella. Tummien alueiden lisäksi galaksissa on joitain suurempia tähtien syntymäalueita, joista kirkkain on NGC 206 uloimmassa spiraalihaarassa (ks. kuvat yllä ja alla). Galaksin ympäristössä on myös lukuisia pallomaisia tähtijoukkoja, jotka tosin vaativat näkyäkseen jo hyvin suuren kaukoputken. Kaiken lisäksi niitä on äärimmäisen vaikea tunnistaa taustataivaan tähtien joukosta. Kaikkein kirkkain pallomainen tähtijoukko Mayall II sijaitsee 130 000 valovuoden päässä Andromedan galaksista ja näkyy myös meiltä päin katsottuna varsin kaukana siitä. Mayall II on koko paikallisen ryhmän suurin pallomainen tähtijoukko ja sen on arvoitu olevan Andromedan vetovoiman runteleman kääpiögalaksin ytimen jäännökset. Kohteen näennäinen kirkkaus on + 13.7 magnitudia.

Edellisestä kuvasta leikattu pala satelliittigalaksin Messier 32 ja tähtisumun NGC 206 alueesta. Pienillä ympyröillä on merkitty osa alueella sijaitsevista Andromedan galaksin pallomaisista tähtijoukoista. Kevola, Paimio, 30.9.2014.

Andromedan galaksin on todettu lähestyvän Linnunrataamme noin 140 kilometrin sekuntivauhdilla. Jokaisen kuluvan yhdeksän sekunnin aikana se on siis Suomen läpimitan verran lähempänä meitä. Vuodessa lähestyminen on jo 3,5 miljoonan Suomen verran eli liikettä voi pitää ihan reippaana. Vauhdista huolimatta varsinainen kohtaaminen tapahtuu vasta noin 4 miljardin vuoden päästä eli henkeä ei kannata pidätellä siihen saakka. Galaksien ulko-osien törmäysvaihe niin sanotun halon alueella on kuitenkin jo saattanut alkaa, mutta tätä ei ole pystytty ainakaan toistaiseksi vielä osoittamaan. Muutenkaan kohtaaminen ei ole niin dramaattinen tapahtuma kuin kuvitella saattaisi, sillä molemmissa galakseissa tähtien välimatkat ovat niin suuria, että ne sujahtavat helposti toistensa ohitse törmäämättä toisiinsa. Törmäyksen suurimmat vaikutukset näkyvät tähtienvälisen kaasun ja pölyn liikkeissä niiden kerääntyessä yhteen muodostaen uusia suuria tähtien syntymäalueita. Aikanaan Andromedan galaksi ja Linnunrata sulautuvat kokonaan yhteen ja muodostanevat jättimäisen elliptisen galaksin.

8. NGC 891 on toinen Andromedan tähdistön hienoista galakseista, vaikkakin luonnollisesti sitä paljon pienempi. Se näkyy meidän suuntaamme suoraan sivulta päin ja on tyypiltään Sb-luokan spiraaligalaksi. Galaksi kuuluu pieneen ryhmään, jonka kaksi muuta kirkasta galaksia ovat Perseuksen tähdistön NGC 1023 ja Kolmion tähdistön NGC 925. NGC 891 sijaitsee noin 27 miljoonan valovuoden päässä meistä. Näennäiseltä kirkkaudeltaan galaksi on + 10.0 magnitudia ja se näkyy jo pienehkölläkin kaukoputkella. NGC 891 muistuttaa erittäin paljon omaa Linnunrataamme, jos voisimme katsoa sitä sivulta päin. Molemmat galaksit ovat lisäksi suurin piirtein saman kokoisia eli halkaisijaltaan noin 100 000 valovuotta. Galaksin selkein ominaispiirre on vahva pölyvyö, joka kulkee koko galaksin halki mustana nauhana. Paikoitellen pölyn läpi pilkottaa kirkkaita tähtien valaisemia alueita. Galaksista on havaittu yksi supernova vuonna 1986, jonka kirkkaus oli + 14 magnitudia. Galaksin NGC 891 on löytänyt William Herschel 6. lokakuuta vuonna 1784.

Tältä näyttäisi oma Linnunratamme, jos voisimme katsoa sitä suoraan sivulta päin. Kevola, Paimio, 14.10.2015.

9. NGC 752 on melko kirkas ja laaja-alainen avoin tähtijoukko, jonka on virallisesti löytänyt Caroline Herschel vuonna 1783. Sen on mahdollisesti havainnut kuitenkin jo italialainen tähtitieteilijä Giovanni Battista Hodierna vuonna 1654. Tämän noin 1 300 valovuoden päässä sijaitsevan kohteen näennäinen koko on 50 kaariminuuttia, joka vastaa lähes kahden täysikuun kokoista aluetta taivaalla. Tähtijoukon kokonaiskirkkaus on + 5.7 magnitudia ja se on hyvissä olosuhteissa mahdollista havaita jopa paljain silmin. Käytännössä paras havaintoväline sen katseluun ovat kuitenkin kiikarit, jolloin koko tähtijoukko mahtuu samaan kuvakenttään. Kaukoputkella katsottuna näkökenttä on yleensä liian pieni koko joukon näkemiseen samalla kertaa. Yksittäisistä tähdistä kirkkaimmat yltävät + 9 magnitudiin. Joukkoon kuuluu noin 60 tähteä ja iältään se on yli miljardi vuotta, joka on varsin paljon avoimeksi tähtijoukoksi. Tästä johtuen NGC 752 sisältää poikkeuksellisen paljon tähtiä, jotka ovat jo alkaneet kehittyä kohti jättiläisvaihetta muuttaen samalla väriään valkoisesta ja sinisestä kohti keltaista ja punaista. 

Laaja-alainen avoin tähtijoukko NGC 752 on parhaimmillaan kiikareilla.
Image credit: By Roberto Mura (Own work) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

10. NGC 7662 on pieni, mutta melko kirkas planetaarinen sumu, jota ulkonäkönsä vuoksi kutsutaan myös Siniseksi lumipalloksi. Sen kirkkaus on + 8.6 magnitudia, joten se näkyy periaatteessa hyvin jo pienilläkin kaukoputkilla. Sitä voi olla tosin vaikea erottaa tavallisten tähtien joukosta, sillä näennäiseltä kooltaan sumu on vain noin 37 kaarisekuntia. Todellisuudessa sumu on hieman alle valovuoden kokoinen. Planetaarinen sumu on syntynyt sen keskustähden puhallettua ulkokuorensa avaruuteen. Itse tähdestä on jäänyt jäljelle vain hyvin kuuma valkoinen kääpiötähti. Keskustähden pintalämpötila on tässä planetaarisessa sumussa noin 75 000 astetta ja tähden kirkkaus vaihtelee + 12 ja + 16 magnitudin välillä. Sumun sininen väri on hyvin tavanomainen planetaaristen sumujen yhteydessä ja se syntyy keskustähden kuumentaessa kaasusumun happiatomeja. Planetaaristen sumujen etäisyyttä on usein vaikea arvioida ja sen vuoksi Sinisen lumipallonkin osalta etäisyyden arviot vaihtelevat noin 2 000 ja 6 000 valovuoden välillä. 

Avaruusteleskooppi Hubble näkee syvälle pientenkin planetaaristen sumujen ytimiin.
Image credit: Mike Landherr & the ESA/ESO/NASA Photoshop FITS Liberator

11. Andromedasta löytyy myös mukavia pieniä galaksiryhmiä, joista tunnetuimpia on noin 40-60 galaksia sisältävä ryhmä lähellä tähdistön kirkkainta tähteä, Alpheratzia. Ryhmä sijaitsee noin 275 – 325 miljoonan valovuoden päässä ja sen seitsemän kirkkainta jäsentä on luetteloitu myös New General Cataloguessa (NGC). Suurin galakseista on NGC 70, joka sijaitsee ryhmän tiiveimmässä osassa muiden kirkkaiden galaksien läheisyydessä. Se on spiraaligalaksi, jonka todellinen koko on jopa 180 000 valovuotta. Sen kirkkaus on kuitenkin vain + 13.7 magnitudia, joten sen erottaminen taivaalta vaatii kohtuullisen suurta kaukoputkea. Se ei koostaan huolimatta ole kuitenkaan kirkkain ryhmän galakseista, vaan sen kunnian saa 100 000 valovuoden kokoinen elliptinen galaksi NGC 68, joka ”loistaa” + 13.0 magnitudin kirkkaudella edellisen vierellä. Kaksi muuta lähes samankokoista galaksia joukon keskustassa ovat elliptinen galaksi NGC 71 ja sauvaspiraaligalaksi NGC 72. Molemmat ovat niin ikään halkaisijaltaan noin 100 000 valovuotta tai ehkä jopa hieman enemmän. Muut NGC luettelon galaksit, NGC 67, 69 ja 74, ovat edellisiä himmeämpiä ja pienempiä. Ryhmästä erottuvien galaksien määrä kasvaa kymmenillä, kun kohdetta valokuvataan riittävän pitkään. Galaksiryhmän on löytänyt William Herschel vuonna 1784, jolloin hän näki sen yhtenä kohteena. Yksittäiset galaksit ryhmästä paljastuivat 1850-luvun puolivälissä R.J. Mitchellin havaintojen ansiosta.

Ryhmän neljän kirkkaimman galaksin ympäriltä paljastuu lukuisia pieniä ja himmeitä galakseja. Spiraaligalaksi NGC 70 on ylinnä. Muut suuret galaksit ovat oikealta vasemmalle NGC 68, NGC 71 ja NGC 72. Kevola, Paimio, 5.11.2015. © Mikko Heino.

12. Ruusugalaksi on ehdottomasti yksi omista suosikeistani taivaan kauneimmaksi galaksipariksi. Nämä 300 miljoonan valovuoden päässä sijaitsevat galaksit ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa toisiinsa ja muodostavat tällä hetkellä meille päin ruusun muotoisen kuvion taivaalla. Suurempi galakseista on kooltaan noin viisi kertaa pienemmän kokoinen. Pienemmän galaksin arvioidaan kulkeneen suoraan suuremman spiraaligalaksin läpi aiheuttaen kaasu- ja pölypilvien venymistä. Valitettavasti galaksipari on hyvin himmeä, noin + 13 magnitudin tienoilla, ja niitä on siksi hyvin vaikea havaita puhumattakaan niiden yksityiskohtien näkemisestä. Suurempi galaksi on näennäiseltä kooltaan vain 2.2 x 1.4 kaariminuuttia, mutta todellisuudessa sen halkaisija on jopa 225 000 valovuotta eli se olisi siten kooltaan lähes kaksinkertainen Linnunrataan verrattuna. Galaksipari on luetteloitu Halton Arpin epäsäännöllisten galaksien luetteloon tunnuksella ARP 273. Suurempi galakseista tunnetaan myös nimellä PGC 8961 (tai UGC 1810) ja pienempi puolestaan tunnuksella PGC 8970 (tai UGC 1813). 

Vuorovaikutuksessa olevat galaksit muodostavat ruusun muotoisen kuvion avaruusteleskooppi Hubble upeassa kuvassa.
Image credit: NASA, ESA, and the Hubble Heritage Team (STScl/AURA)

Kuvat ellei kuvan yhteydessä toisin mainita: © Jani Laasanen