tiistai 31. lokakuuta 2017

KESKITALVEN TÄHTITAIVAS 2017-2018

Mikäli blogini aiheena olisi sateet ja harmaus, kertyisi kuvamateriaalia ja tekstiä huomattavasti helpommin kuin nykyisin. Valitettavasti tähtitaivaan kuvaaminen edellyttää kuitenkin sekä kirkkaita öitä että itselleni sopivia aikatauluja, joten materiaalia uusiin kirjoituksiin kertyy melko verkkaista tahtia. Pyristellään kuitenkin jälleen eteenpäin ja katsotaan mitä taivaalla voisi nähdä talven aikana, jos vain sinne pilviin jonkinlainen kolo ilmestyisi vähänkään pidemmäksi aikaa.


Helpoin taivaalla näkyvä tunnistettava kohde on tietysti Kuu, jonka vaiheet vaikuttavat myös siihen kuinka hyvin himmeämmät kohteet näkyvät. Tämän vuoksi on ihan hyvä tietää minkälaiset olosuhteet ovat suurin piirtein odotettavissa, jos taivaalle katselee. Talven täysikuut osuvat tällä kertaa seuraaville päiville: 4. marraskuuta kello 07:23, 3. joulukuuta kello 17:47, 2. tammikuuta kello 04:24 ja 31. tammikuuta kello 15:27. Näistä viimeisimmän täysikuun yhteydessä eli 31. tammikuuta tapahtuu kuunpimennys, joka kuitenkin jää Suomesta katsottuna käytännössä kokonaan näkemättä, sillä Kuu ei vielä pimennyksen aikaan ole noussut. Aivan etelärannikolta voi olla mahdollista nähdä osittaisen pimennysvaiheen viimeiset minuutit, jos taivas ja näkyvyys ovat täysin kirkkaita horisonttiin saakka. Uuden kuun ajat ovat vastaavasti 18. marraskuuta kello 13:42, 18. joulukuuta kello 08:30 ja 17. tammikuuta kello 04:17.

Kuu on yksi taivaan tutuimmista kohteista. Sen pinnan kraattereita erottaa hyvin jo kiikareilla. Kevola, Paimio, 8.3.2014.

Merkurius ilmestyy taivaalle aamuhämärän aikoihin muutamia päiviä ennen joulua. Se nousee kaakon suunnalta reilun tunnin ennen Aurinkoa näkyen hyvin matalalla horisontissa. Parhaiten se näkyy aivan vuodenvaihteen tienoilla, mutta silloinkin se ehtii riittävän pimeässä vain reilun viiden asteen korkeudelle horisontista, joten havaintoyrityksiin kannattaa käyttää kiikareita (kunhan Aurinko on edelleen horisontin alapuolella). Tammikuun 10. päivään mennessä Merkurius katoaa jälleen Auringon valoon.

Venus on näkynyt syksyn aikana erinomaisesti kirkkaana aamutaivaalla. Planeetta kuitenkin katoaa Auringon läheisyyteen heti marraskuun alussa, eikä sen jälkeen näy Suomessa lainkaan ennen ensi kevättä. Venus ja Jupiter ovat aamuhämärän tunteina 13. marraskuuta selvästi alle kuun läpimitan päässä toisistaan ja ne mahtuvat kaukoputkella katsottaessa samaan näkökenttään. 17. marraskuuta Kuu, Venus ja Jupiter näkyvät juuri ennen auringonnousua lähellä toisiaan.

Mars näkyy koko talven matalalla aamutaivaalla. Planeetta on kuitenkin melko himmeä, sillä se sijatsee edelleen hyvin kaukana Maasta. Mars liikkuu talven aikana hiiljalleen Neitsyen tähdistöstä Vaa'an kautta Skorpionin tähdistöön. Kuu on lähellä Marsia 15. marraskuuta, 14. joulukuuta ja 11. tammikuuta.

Mars on tällä hetkellä melko kaukana Maasta ja näkyy tänä talvena melko himmeänä kohteena etelätaivaalla. Kevola, Paimio, 8.3.2014.

Jupiter ilmestyy heti marraskuun alkupuolella niin ikään aamutaivaalle. Se näkyy talven ajan matalalla Vaa'an tähdistössä. Jupiter ja Mars ovat hyvin lähellä toisiaan aamuyöstä 7. tammikuuta, jolloin ne voi nähdä kaukoputkella samassa näkökentässä. Kuu on puolestaan lähellä Jupiteria 17. marraskuuta, 15. joulukuuta ja 11. tammikuuta.

Saturnus on talven ajan lähellä Aurinkoa, eikä käytännössä ole havaittavissa.

Uranus ja Neptunus näkyvät molemmat talvella kiikareilla tai kaukoputkella. Neptunus alkaa hiljalleen vuodenvaihteen jälkeen kadota iltahämärän valoihin. Molemmat ovat kaukaisimpina planeettoina kuitenkin luonnollisesti niin himmeitä, että niiden tunnistaminen tähtien joukosta on vaikeaa. Apuna kannattaa käyttää hyvää tähtikarttaa.

Tarkemmat etsintäkartat ja tietoa taivaankappaleista löytyy myös Tähtitieteellisen yhdistyksen, Ursan, sivuilta: https://www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html

Joulukuussa voi nähdä tavanomaista runsaammin tähdenlentoja, kun yksi vuoden parhaimmista meteoriparvista on aktiivisimmillaan. Geminidien parven maksimi on tänä vuonna 14.-15. joulukuuta välisenä yönä, jolloin taivaalla voi näkyä jopa 70 meteoria tunnissa (jos vain sää on kirkas). Kuukaan ei haittaa havaintoja. Geminidien meteorit ovat usein melko hitaita ja kirkkaita ja ne saattavat jättää myös vanoja peräänsä.

Geminidien tähdenlentoja näkyy joulukuun puolivälissä. Tässä kuvassa kuitenkin loppukesän perseidi. Kuninkoja, Turku, 11.8.2017.

Talven pimeinä öinä taivas on täynnä myös asteroideja, joista monet näkyvät jo hyvillä kiikareillakin. Pistemäisinä kohteina niiden tunnistaminen vaatii kuitenkin hyvän tähtikartan. Myös eri öinä valokuvaaminen paljastaa niiden liikkeen tähtien suhteen. Keskitalvella oppositiossa (eli lähinnä Maata olevassa pisteessä) olevia astedoideja ovat mm. (44) Nysa marraskuun alussa (kirkkaus + 9.6 magnitudia) Valaan tähdistössä ja (349) Dembowska joulukuun alussa (+ 9.6 magnitudia) Härän tähdistössä. Näitä kirkkaampi on kuitenkin asteroidi (7) Iris, jonka oppositio oli juuri lokakuun puolella. Asteroidi on siitä huolimatta vielä kirkkaudeltaan noin + 7 magnitudia ja näkyy helposti jo pienillä kiikareillakin. Iris löytyy marraskuun alkupuolella Oinaan tähdistöstä.

Asteroidien etsimisessä voi käyttää apuna Heavens-aboven sivustoa ja sen etsintäkarttoja.

Syksyn kirkkaimpana komeettana näkynyt C/2017 O1 ASASSN1 oli lähimpänä Aurinkoa lokakuun puolivälissä. Parhaimmillaan sen kirkkaus oli noin + 8.5 magnitudia, mutta ulkonäöltään se jäi siitä huolimatta varsin vaatimattomaksi. Tällä hetkellä komeetta liikkuu kohti pohjoista taivaanlakea, joten sitä voi vielä havaita talvikuukausina, vaikka se hiljalleen on jo himmenemässä. Jouluaaton aikoihin se on hyvin lähellä Pohjantähteä. Lokakuun alussa löytyi jälleen uusi komeetta, C/2017 T1 Heinze, joka todennäköisesti kirkkaudeltaan ja ulkonäöltään on samankaltainen kuin edellä mainittu komeettakin. Sen ennustetaan kirkastuvan joulu-tammikuun aikoihin noin + 8 magnitudiin, joten sen luulisi näkyvän jo melko pienilläkin kaukoputkilla tai jopa hyvillä kiikareilla. Se on vielä varsin matalalla, mutta jouluaaton aikoihin se siirtyy Kravun tähdistöön, josta se aloittaa nopean liikkeensä Ilveksen ja Kirahvin tähdistöjen kautta kohti Kassiopeiaa. Tällöin se on myös lähinnä Maata eli noin 33 miljoonan kilometrin päässä meistä.

Komeetta C/2017 O1 ASASSN1 ei näyttänyt kovin erikoiselta edes kameran kennolla. Kevola, Paimio, 16.10.2017.

Talvella kannattaa jatkaa edelleen Iridium-satelliitin välähdyksien etsimistä. Näitä tilaisuuksia ei enää nimittäin kovin paljon tule, sillä kyseiset satelliitit poistuvat käytöstä lähitulevaisuudessa. Parhaimmillaan välähdykset ovat selvästi kirkkaampia kuin planeetta Venus. Välähdykset kestävät kaikkiaan noin puoli minuuttia kirkastumisineen ja himmentymisineen. Tarkat välähdysajat löytyvät esimerkiksi jo aiemmin mainitulta Heavens-aboven sivuilta. Muistakaa asettaa sivun oikeasta yläreunasta oikeat koordinaatit järjestelmän karttasovelluksen kautta. Myös puhelimeen voi ladata Heavens-aboven sovelluksen, josta välähdykset ilmenevät.


Omassa ilmakehässä on näin talvikaudella mahdollista nähdä myös monenlaisia ilmiöitä. Esimerkiksi Kuun ympärillä näkyvät kehät ovat melko tavallinen näky taivaalla. Ja vaikka Aurinko onkin tähän aikaan vuodesta melko matalalla, voi sen yhteydessä nähdä monenlaisia kiinnostavia haloja. Kovien talvipakkasten yhteydessä voi taivaalle muodostua pimeän tullen myös katuvalojen vaikutuksesta haloja eli lähinnä keinovalopilareita. Parhaimmillaan pilarit voivat olla hyvinkin näyttäviä, kun ne kohoavat värikkäinä korkealle taivaalle. Eikä tieystikään kannata unohtaa revontulia, jotka toisinaan näkyvät varsin kirkkaina myös Etelä-Suomessakin.

Kirkkaita revontulia voi silloin tällöin ilmestyä myös Etelä-Suomen taivaalle. Kevola, Paimio, 7.10.2015.

Erilaisia havaintoja taivaalta voi seurata Ursa Taivaanvahdista osoitteessa:

Talven edistyessä taivaalle ilmestyy myös monia kirkkaita ja helposti tunnistettavia tähdistöjä. Marraskuussa eteläisellä taivaalla voi tunnistaa suuren Pegasuksen neliön ja sen vasemmasta yläkulmasta itään kurottuvan tähtijonon, joka puolestaan on Andromeda. Aivan taivaan laella komeilee W-kirjaimen muotoinen Kassiopeia. Vuodenvaihteen jälkeen taivaalle ovat ilmestyneet myös hyvin kirkas Orionin tähdistö sekä viisikulmion muotoinen Ajomies. Näiden väliin jää vielä Härän tähdistö, josta löytyy kenties taivaan tunnetuin syvän taivaan kohde, Seulaset. Tämä avoin tähtijoukko näkyy helposti jo paljain silmin. Näkökyvystä ja taivaan läpinäkyvyydestä johtuen, siitä näkyy yleensä 6-8 tähteä, mutta jo kiikareilla tähtien määrä kasvaa moninkertaiseksi. Paljain silmin voi nähdä myös Andromedan galaksin, joka loppuvuodesta sijaitsee korkealla etelätaivaalla. Galaksia kannattaa yrittää etsiä hieman siitä ohi katsoen, jolloin se ilmestyy paremmin esiin sumumaisena läikkänä. Hyvissä olosuhteissa se toki näkyy melko helposti myös suoraan kohti katsottaessa. Kolmas talven tunnetuista kohteista on Orionin suuri kaasusumu, jonka ytimessä oleva kirkas tähtirypäs erottuu pistemäisenä kohteena myös paljain silmin. Kirkastuma näkyy Orionin vyön eteläpuolella paikassa, jossa kolme tähteä näkyvät päällekkäin melko lähellä toisiaan. Orionin sumu sijaitsee näistä tähdistä keskimmäisen ympärillä.

Seulasten tähtijoukko Härän tähdistössä on yksi helpoimmista syvän taivaan kohteista. Kevola, Paimio, 27.12.2016.

Kuvat: © Jani Laasanen